Kiitos Lipinlahden kuvaprojektin johtajan Timo Tikansalon vaivannäön, voidaan seuraavassa julkaista sanomalehti Karjalattaren kertomus karjalaisen osakunnan kesäjuhlasta 11.7.1911.
Ote "Juhlavieraan" raportista sanomalehti Karjalattaressa 11.7.1911:
Lauantaiaamuna [8.7.1911] klo herätti juhlijat höyryalus "Viestin" huuto, joka kutsui heitä huviretkelle kauniista näköalastaan tunnetulle Kohtavaaralle. Edellisenä iltana alkanut sadekin oli tauonnut. Aurinko heloitti täydeltä terältään, joten oli todellinen nautinto Viestissä tai 9:ssä sen perässä olevassa proomussa liukua kaunisrantaisten selkien ja salmien kautta noin 8 kilometriä kauppalasta Lieksaan päin olevaa Kohtavaaraa kohti, jonka juurella Lipinlahden pohjassa tuuheiden koivujen ja haapain keskellä sijaitsevassa Haikolan talossa odotti matkailijoita aito karjalaiset herkut, kalakukot, viilipytyt ja piirakat.
Kun niillä oli ruumiillinen olemuksensa lastattu, kiivettiin vaaran harjalle ja se taulu, mikä siitä avautui katsojain silmien eteen, vetää vertoja Hjalmar Munsterhjelmin ja Werner Holmbergin parhaille maisemamaalauksille. Koko Pielisen pohjoispää saarineen ja salmineen, niemineen ja lahtineen sekä ympäröivine harjuineen ja vaaroineen, metsineen ja niittyineen oli siinä edessä. Tuntuipa siltä kuin laulut "Kangasalan harjulla" ja "Joutsen", jotka m.m. vaaran laella laulettiin, olisivat olleet tätä maisemaa katsellessa sepitettyjä.
Juuri vaaran alla lepäsi vehmaassa kesäverhossaan muistoja herättävät Lipinsaari ja Iljansaari, jotka kertovat niistä vuosisatain takaisista ajoista, jolloin karjalaisten esi-isät kreikanuskoisina ensiksi näille seuduille saapuivat. Hiukan syrjästä lahden pohjasta vilkkui silmään Taipaleen talo, jonka läheisyydessä muistetaan Lipinlahden miesten, Meriläisten ja Lipposten noin vuosisataa myöhemmin sortajansa Affleckin kimppuun käyneen julmurina puukolla viritetyllä jousella sydämeen tähdäten, vaikka turhaan. Näkyi myös Karsikkoniemi, johon höljäkkäläiset ruumiita kuljettaessaan ovat karsikkoa tehneet.
Vaaralta palatessa katseli osa siellä käyneitä vaaralla sijaitsevaa kaunista talon [Sarkkisen suvun Kohtavaara-tila] sijaa, sen v. 1764 rakennettua pirttiä, jossa kaikki muut ikkunat ovat olleet vetolaudalla suljettavia paitsi pöydänpäälasi, jossa on ollut puolen metrin korkuinen lasi-ikkuna. Talon pellonveräjällä kasvanut äärettömän suuri koivuvanhus oli jo kuolemaa tekemässä, lehtiä vain siellä täällä. Koivun varjo on äärettömän laaja, sen haarat kun ovat kuin hyvä hirsi. Tällaisen haaran päällä oli ennen kasvanut lentopihlajiakin, mutta tottapa lienevät onnen tavoittelijat niitä tarvinneet ja poisottamassa käyneet.
Alas tultua juotiin kahvit, pulikoitiin Pielisessä ja lähdettiin laulellen ja naurellen paluumatkalle.
